Mä jotenkin kyllästyn näihin tälläsiin päiviin jolloin mun tekis mieli vaa huutaa ja valittaa et miks helvetissä pitää kasvaa aikuiseks. Oli niin ihanaa pienenä ku isoimmat ongelmat oli, että kotiintuloaika oli kaheksalta ja lautanen piti syödä tyhjäks vaikkei halunnu.....
Parisuhde.
Niitäki on niin monellaisii ja musta tuntuu aina välillä että jotku pariskunnat ei riitele koskaa ja jotkut taas koko ajan. Tääki on yks niistä aikuisuuden ongelmista jota mä haluisin pakoilla mahdollisimman paljon. Nii...vaikka seki on oma päätös haluaako seurustella vai ei. No mä oon valintani tehny ja haluan vaa pystyä elää mun rakkauden kohteen kanssa vaikeuksista huolimatta.
Ainahan kaikki sitä sanoo, että riidat vaa vahvistaa suhdetta. Mitäs sitte ku niitä alkaa olla enemmän ja enemmän ja tuntuu että ne onnelliset päivät oli joskus kauan sitte suhteen alussa? Tottakai se alun huuma on hiipunu jo aikaa sitten, mut eihän se tarkota ettei niitä onnellisia ja hyviä hetkiä vois edellee olla. Mä en aijo luovuttaa vaikka välillä se onki lähellä, mutta se rakkaus mitä mä tunnen häntä kohtaan ja mitä hän antaa mulle niinä lyhyinä kauniina hetkinä saa mut pysymää vahvana ja antamaa kaikkeni tän suhteen eteen.
...
Mä oon sun oma
mun ruumiilla ja sielulla.
Mä oon sun vallassa.
Sä oot mun elämä,
mun olemassaolo.
Ja rakkaus roihuu meissä,
hirvittävällä liekillä.
-E.R.V-
Elä luovuta <3 Jutelkaa kaikki asiat läpi joskus ja kertokaa toisillenne, et mitä haluaisitte toisen tekevän eritaval tms. Eihä se aina välttämät toimi, mut aina kannattaa yrittää :)
VastaaPoistaKiitos Apa rakas<3 :)) Tottakai mä yritän jutella sen kanssa ja oon jo jutskannuki mut kyl sä tiiät et sil on aika kova pää ja se juttelee sillon ku sitä huvittaa!:)
Poista